Ruostetta
pölyä
koinsyömiä riepuja
hometta
lahoa puuta
ullakon tuoksu
Katson kun savu pyörteilee kattoa kohti
pyörteilee hiljaa
niin hiljaa
ääntäkään päästämättä
Ja hetken tuntuu
kuin sydämenikin olisi hiljaa
Pellavaverhojen läpi
näen harmaan taivaan
puiden mustat siluetit
ja kuinka ne huojuvat tuulessa
kuin hiljaa tanssien
keinahdellen
hyräillen
Aivan vieri vieressä.






